iPod nano

maanantai 26. syyskuu 05 - Niko Antin - Jätä kommentti

Apple teki syyskuun alkupuoliskolla uhkarohkean liikkeen. Yhtiö poisti toistaiseksi suosituimman iPod-mallin tuotannosta (iPod mini) ja korvasi tämän täysin uudella iPodilla. Uusi iPod nano (2 & 4 Gt) on käytännössä rakennettu uusiksi alusta lähtien, ja lopputulos on äärimmäisen ohut, flash-muistia käyttävä värinäytöllinen soitin.

Ensimmäisenä nanossa kiinnittää huomiota sen kokoon ja painoon. Leveyksiltään hieman käyntikorttia laajempi nano painaa vaivaiset 42 grammaa, ja sen paksuus on vain 6,9 millimetriä. Nanon minimalistisesta ja kiiltävästä designistä on vastannut tuttuun tapaan London Design Museumin vuoden 2003 suunnittelijaksi valitsema Jonathan Ive. Jälki on loistokasta, ja varsinkin valkoisen version rinnalla lanseerattu musta versio miellyttää silmää kovasti.

Sekä kuuloke- että telakkaliitäntä ovat nanossa soittimen pohjassa kauniisti vierekkäin, eivätkä jaettuna eri päihin soitinta kuten aiemmissa iPodeissa. Toisin kuin esimerkiksi iPod minissä, kauko-ohjausliitännäksi ristittyä liitäntää nanossa ei ole. Tästä johtuen muun muassa Griffinin FM-lähetin iTrip, Belkinin mikrofoni TuneTalk ja lukuisa määrä muita kyseistä liitäntää tarvitsevia kilkkeitä jää nanon kanssa paitsioon. Suurin osa muista lisälaitteista kuitenkin toimii nanon kanssa, vaikkakin osa saattaa näyttää koomisilta entistä pienikokoisempaan iPodiin kytkettyinä.

Vaan mikäli vanhojen kilkkeiden kanssa kokee kuitenkin yhteensopivuusongelmia nanon yhteydessä, ei hätää. iPod-lisävarusteiden valmistajat ovat reagoineet nanon markkinoilletuloon varsin terhakkaasti, tuoden saataville jo kasapäin uusia nanolle tarkoitettuja kilkkeitä. Joillekin vanhemmille kilkkeille on tuotu saataville myös adaptereita, joilla näitä voidaan käyttää myös nanon yhteydessä.

Nanon 1,5″ nestekidenäyttö yllättää tarkkuudellaan, jonka tuottaa 0,168mm pisteväli. Tekstien lukeminen pienikokoiselta näytöltä ei tuota vaikeuksia, ja soitettavan kappaleen vieressä näkyvät kansitaidekuvat nekin näkyvät tarpeeksi tarkkoina. Näyttö on miellyttävän kirkas ja kontrasti sopiva.

Perustoiminnoiltaan nano on kuin aiemmatkin iPodit. Kaikkea ohjataan klikkauspyörällä ja sen keskinapilla. Äänenlaatu on laadukasta kuten aiemmissakin iPodeissa, joskaan Applen omat nappikuulokkeet eivät vieläkään oikein vakuuta. Tilalla tämän testin ajan toimivat Kossin Porta Pro -kuulokkeet.

Valikoissa ja näkymissä liikkuminen tapahtuu sutjakkaasti toistaiseksi pienimmän valmistetun klikkauspyörän avulla. Aiempiin verrattuna nanon klikkauspyörä vaikuttaa herkemmältä, joten aiempia iPod-malleja käyttänyt saattaa aluksi pyöritellä hieman liiankin nopeasti nanon klikkauspyörää, päätyen hutivalintoihin. Valikoissa nopeasti edestakaisin liikkuminen saa ajoittain aikaan pientä tökkimistä grafiikan päivittymisen suhteen, muttei kuitenkaan haitaksi asti.

Valokuvien selailun lisäksi niitä voidaan katsella myös kuvaesityksenä nanon näytöltä. TV:ssä tai videotykillä kuvien näyttäminen ei kuitenkaan onnistu, edellämainitun kauko-ohjausliitännän puuttumisen vuoksi. iTunesin iPod-asetuksien kautta määritellään, synkataanko kaikki iPhoton kuvat, tiettyjen iPhoto-albumeiden kuvat vaiko minkä tahansa paikallisilla levyillä sijaitsevan kansion sisältämät kuvat. Mahdollisuus annetaan myös täysiresoluutioisten kuvien synkkaukseen, jolloin iTunes kopioi ne iPodin Photos -kansioon (nähtävissä kun levykäyttö sallitaan). Myös osoitekirjan ja kalentereiden synkkausasetukset säädetään iTunesin iPod-asetuksista.

iCalista synkkautuvia kalenteritietoja katselee ehdottomasti mielummin nanon näytöltä kuin matkapuhelimen näytöltä. Tapaamisille ja muille kalenterimerkinnöille asetetut hälytykset toimivat myös nanossa, tosin äänenvoimakkuudella johon ei kovin äänekkään ympäristömölyn takaa millään pysty havahtumaan. Kalenterihälytysten äänet voidaan kytkeä myös pois päältä.

Nanon pelivalikoimasta löytyvät Brick, Parachute, Music Quiz sekä Solitaire. Näistä varsinkin Brickin ja Parachuten pelaaminen on jo passeli kokemus verrattuna vanhojen mustavalkonäyttöisten iPodien pelikokeiluihin. Nanon nestekidenäyttö päivittyy kiitettävän nopeasti, eikä esimerkiksi Brickissä liikkuva pallo jätä jälkeensä senttitolkulla häntää.

Pelien lisäksi ekstroista löytyvät muun muassa maailmankello, muistiinpanot ja sekuntikello. Nanon näyttö voidaan myös lukita nelinumeroista koodia käyttävän lukitusjärjestelmän myötä. Mikäli koodi sattuu unohtumaan, avautuu näytön lukitus kun iPod kytketään takaisin siihen tietokoneeseen jossa sen ensimmäinen synkronointi tapahtui.

Pienen kokonsa ansiosta nano on erittäin kätevä matkakumppani, mahtuen hyvin niihin pienempiinkin taskuihin. Nano taskussa voi hyvillä mielin lähteä pitkällekin lenkille, sillä sen litiumioniakku kestää parhaimmillaan lähes 15 tuntia yhtäjaksoista soittoa. Apple itse ilmoittaa maksimirajaksi 14 tuntia. Kuvaesitysten katselu kuluttaa luonnollisesti akkua runsaasti reippaammalla tahdilla, ja myös kuulokkeiden valinta saattaa vaikuttaa akun kestävyyteen. Täyteen akun saa ladattua noin kolmessa tunnissa, mutta 80% taso saavutetaan jo 1,5 tunnin latauksella. Nanon mukana toimitetaan USB 2.0 -piuha, joten FireWire-portit jätetään nanon kohdalla rauhaan.

Vaikka nanon teknisissä tiedoissa Applen sivuilla puhutaan katkottomasta toistosta, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä että biisit vaihtuisivat seuraavaan ilman sitä tuttua neljännesosasekunnin hiljaisuutta josta erinäiset tahot ovat purnanneet jo pidemmän aikaa. Tämä on kuitenkin pieni miinus johon on kerinnyt jo tottua, ja koska nano kuitenkin selviytyy musiikkikirjaston tolkuttomasta tuntikausien soittelusta aivan yhtä siististi kuten edellisetkin iPodit, on vain todettava sen olevan toistaiseksi onnistunein tuote mp3-soitinmarkkinoilla. Teknisesti toimivin, kooltaan paras sekä äärettömän hyvännäköinen. Omaan taskuun tällainen heti.

pojot iPod nano