Parallels Desktop for Mac – boottivapaa vaihtoehto Boot Campille

maanantai 3. heinäkuu 06 - Niko Antin - Jätä kommentti

Parallels toi kesäkuun puolivälissä markkinoille ensimmäisen täysversion Parallels Desktop for Mac -ohjelmistostaan. Applen Boot Campin tapaan Parallels Desktop mahdollistaa Windows-käyttöjärjestelmän käyttämisen Intel-pohjaisissa Maceissa, mutta siinä missä Boot Camp tukee ainoastaan Windows XP:tä, voi Parallelsin yhteydessä käyttää vanhempiakin Windows-versioita, sekä esimerkiksi Red Hat Linuxia (ainoa Parallelsin “virallisesti” tukema Linux-versio).

Boot Campista poiketen Parallels Desktop ei vaadi tietokoneen uudelleenkäynnistystä vaihdettaessa käyttöjärjestelmää, vaan ns. vieraskäyttöjärjestelmän voi käynnistää ongelmitta Mac OS X -käyttöjärjestelmän oheen. Jotta jokin vieraskäyttöjärjestelmä taas voitaisiin ottaa Parallelsin kautta käyttöön, tarvitaan itse käyttöjärjestelmän asennusmedian (esim. Windows XP CD-ROM) lisäksi myös uusi virtuaalikone tarkoitusta varten.

Virtuaalikoneen luominen

Virtualikoneen eli Virtual Machinen (VM) luominen tapahtuu helposti Parallels Desktopin virtuaalikonevelhoa eli Virtual Machine Wizardia käyttäen. Noviisein käyttäjä voi valita luomistavaksi tyypillisen, jolloin uuteen virtuaalikoneeseen tuleva kokoonpano sisältää 256 Mt keskusmuistia, korppuaseman, 8 Gt kiintolevyn sekä tuen Macin omalle CD/DVD-asemalle, oletusarvoiselle verkkoyhteydelle ja USB-liitännöille. Ainoa käyttäjältä kysyttävä asia tässä luomistavassa on käytettävän käyttöjärjestelmän tyyppi ja versio, eli esim. Windows ja Windows XP.

Komponentteja voi lisätä ja muokata myös jälkeenpäin

Kaikkia edellämainittuja komponentteja ja tukia voi säätää jälkeenpäin kyseisen virtuaalikoneen asetuksista, joten mitään peruuttamatonta ei tässä vaiheessa ole tehty. Valittaessa virtuaalikonevelhossa kustomoitu luomistapa, voi kaikki komponentit ja tuet puolestaan säätää mieleisiksiin heti luomisvaiheessa, jolloin säästytään mitä todennäköisimmin jälkeenpäin tapahtuvalta säädöltä.

Virtuaalikoneelle määrättävistä seikoista erityisen huomioitavia ovat sille myönnettävän keskusmuistin koko, sekä kiintolevyn koko. Pienellä keskusmuistilla (256 Mt tai vähemmän) Windows XP:n käyttö tuntuu kovin nihkeältä, joten mikäli Maciin asennetun muistin määrä vain periksi antaa, kannattaa XP-virtuaalikoneelle antaa ainakin 512 Mt keskusmuistia.

Kiintolevyllekin kannattaa antaa heti kättelyssä gigakaupalla kokoa mikäli virtuaalikoneessa on tarkoitus käyttää Windows XP:tä, sillä pelkkä XP:n perusasennus voi viedä kokoonpanosta riippuen useammankin gigan tilaa. Luotava kiintolevy tallennetaan erilliseksi levytiedostoksi käyttäjän määrittelemään hakemistoon, joten kaikki virtuaalikoneen kiintolevyllä tapahtuva tapahtuu Mac OS X:n näkökulmasta yhden ja ainoan tiedoston sisällä.

Windowsin ja Parallels Toolsin asennus

Virtuaalikoneen luomisen jälkeen on siihen asennettava vielä jokin käyttöjärjestelmä – tässä tapauksessa Windows XP. Asennusmediana voi käyttää käytännössä vanhempaakin XP-asennusromppua, eli Service Pack 2 ei ole pakollinen. Vaihtoehtoisesti asennuksen tai koneen muutenkin voi käynnistää esimerkiksi CD-levystä tehdyltä levytiedostolta.

Ikkunoita asentaen

Asennus tapahtuu syöttämällä levy Macin CD-asemaan, ja tämän jälkeen klikkaamalla virtuaalikone päälle Parallels Desktopin pääikkunan play-napista. Kone käynnistyy ikkunassaan kuin mikä tahansa PC, joten myös Windowsin asentaminen etenee normaaliin tahtiin, ja asennuksen valmistuttua virtuaalikone on valmis käynnistymään ensimmäistä kertaa Windowsiin.

Parallels Toolsilla mm. käyttöjärjestelmien leikekirjat pysyvät synkassa

Käyttöjärjestelmän asennuksen jälkeen on syytä asentaa Parallelsin VM-valikosta löytyvä Parallels Tools -työkalupaketti, joka mahdollistaa esimerkiksi hiiren kursorin synkronoinnin vieraskäyttöjärjestelmän ja Mac OS X:n välillä, leikepöydän ja kellonajan synkronoinnin näiden kahden käyttöjärjestelmän välillä sekä virtuaalikoneen kiintolevyn pakkaamisen.

Arkikäyttö mutkatonta, pelikäyttö ja CD/DVD-toisto eivät

Varsinaisia Windows-ohjelmia käyttäessä huomaa välittömästi Parallels Desktopin nopeuden esimerkiksi Virtual PC -emulaattoriin verrattuna. Käytännössä lähes mitä tahansa Windows-ohjelmia voi käyttää huoletta kuin oikealla Wintel-koneella, mukaanlukien hyötyohjelmat kuten Office-paketti, erinäiset sähköposti- ja selainohjelmat, ynnä muut.

Virtuaalikoneella näkyvän tilanteen voi myös tallentaa, jolloin samaan
tilanteeseen voi palata seuraavalla kerralla

Pelaamisen sen sijaan voi unohtaa, sillä Parallels Desktopin käyttämät näytönohjaimen ajurit eivät toimi käytännössä minkään suuremman pelin kanssa. Jäljelle jää siis lähinnä miinaharava ynnä muut ikkunoidut tai muuten vähemmän kompleksia näytönohjainta vaativat pelit.

Pelitarjonnasta ei Parallelsin kautta pääse nauttimaan. Miinaharava ja muut pikkupelit
toimivat, mutta esim. auto- ja räiskintäpelit eivät.

Erinäisten videotiedostojen (wmv, avi, mpeg) toistaminen onnistui kokeiltaessa pääosin mukavasti, joskin parissa tapauksessa kokonäyttötilaa käytettäessä johti kokeilu kuvan nykimiseen.

CD-ROM- ja DVD-ROM -levyt puolestaan Windows osaa kyllä lukea Parallelsin läpi, mutta vain silloin kun kyseessä on yhdeksi sessioksi poltettu levy. Monisessioisia CD/DVD-levyjä ei siis pystytä käsittelemään, eikä myöskään CD-äänilevyjen tai DVD-elokuvien toistaminen Parallelsin päällä pyörivässä Windowsissa onnistu (muu äänentoisto toimii kyllä). CD/DVD-toistoa ei toisaalta Windows-puolella tarvitse kun samanaikaisesti samassa Macissa kehrää Mac OS X Tiger, joten siltä pohjalta puute ei ole vakava.

Levytiedostot ja jaetut kansiot toimivat

Fyysisten CD/DVD-levyjen ohella levyistä voi myös tehdä levytiedostoja, jolloin levytiedoston voi ladata Parallelsin Devices-valikon kautta johonkin virtuaalikoneelle määritellyistä optisista levyasemista. Sama toimii myös virtuaalikoneen diskettiaseman tapauksessa. Levytiedostojen (.hdd, .fdd, .iso) luomiseen ja hallintaan toimitetaan Parallelsin mukana erityinen ohjelmakin, Parallels ImageTool.

Parallels Desktopiin kehitetty tapa luoda jaettuja kansioita käytössä olevan virtuaalikoneen ja Mac OS X -käyttöjärjestelmän välillä on suorastaan loisteliaan suoraviivainen. Virtuaalikoneen ollessa suljettuna sen asetuksien kautta voidaan määrittää uusia jaettuja kansioita yksinkertaisesti antamalla kansiolle Windows-puolella näkyvä nimi, ja kertomalla mihin Mac OS X -puolen hakemistoon kyseinen kansio viittaa.

Parallels Desktopin kansiojako Mac OS X < -> Windows XP toimii mainiosti

Luotavissa on siis esimerkiksi kansio Kuvat, joka viittaa Mac OS X -puolella käyttäjän kotikansiossa sijaitsevaan Pictures-kansioon. Jatkossa Kuvat-kansion sisältö on nähtävissä Windows-puolella, ja tottakai tavaraa voi myös siirtää kyseiseen kansioon Windows-puolelta. Kohteiden poistokin onnistuu, ellei jaetun kansion luomisvaiheessa ole määritelty kansiota vain lukuoikeuksilla varustetuksi.

Muuta

Ikkunoidun näkymän lisäksi virtuaalikonetta voi käyttää myös kokonäytön tilassa, jonka voi aktivoida kätevästi näppäimistöltä. Erään Internetissä pyörineen videon tapaisen, käyttöjärjestelmästä toiseen näppäinkomennolla vaihtavan ympäristön taas saa aikaiseksi asentamalla Parallelsin kaveriksi VirtueDesktops-ohjelmiston.

Yhteenveto

Vaikka Parallels Desktop ei suorituskykynsä puolesta ainakaan vielä pärjää Boot Campille, on se kuitenkin ehdottomasti tehokkain boottivapaa tapa käyttää Windowsia Intel-pohjaisessa Macissa. Pitkälle on siis edetty PPC-aikojen emulaattoriohjelmiin nähden.

Paketin arvoa lisäävät helppokäyttöisyys ja useamman käyttöjärjestelmän tuki, ja turvallisuuspisteitä puolestaan se, että virtuaalikoneen kiintolevyn lähteenä käytetään levytiedostoa (varsinaista kiintolevyä ei siis tarvitse osioida).

Win-pelaajat, raskaimpien win-softien (esim. videonkäsittely) käyttäjät sekä CD/DVD-levyjen toistamiskykyä Windowsiltaan haluavat pysykööt siis toistaiseksi Boot Campin puolella, mutta kaikille muille jotka Windowsin Maciinsa haluavat, on Parallels Desktop ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Keskustele tästä artikkelista

pojot Parallels Desktop for Mac