ViewDock yhdistää näytön, iPod-telakan, USB-hubin ja kortinlukijan

sunnuntai 29. huhtikuu 07 - Niko Antin - Jätä kommentti

ViewSonicin tuotemalliston tuoreimpaan päähän kuuluvat ViewDock -näytöt yhdistävät samaan massaan näytön kanssa mm. iPod-telakan, USB-hubin sekä muistikortinlukijan. Bonuksena mainostetaan myös integroitua äänentoistoa subwooferin kera. ViewDockia myydään 19-tuumaisena (VX1945wm) ja 22-tuumaisena (VX2245wm) versiona, ja näistä jälkimmäinen päätyi testattavaksemme.

ViewDockin pianomaisen musta ulkokuori miellyttää silmää, vaikka kerääkin itseensä helposti näkyviä sormenjälkiä. iPod-telakka ja USB-hubi on sijoitettu näytön jalustaan, jonka oikeanpuoleisesta reunasta puolestaan löytyy kahdeksaa erilaista muistikorttilajia lukeva kortinlukija. Näytön liitännöistä suuri osa on piilotettu itse näyttöosion sekä jalustan takapuolelle.

Näytön virtapiuhan paikka, DVI-D sekä D-Sub -liitännät sijaitsevat näytön takana, pystysuunnassa

Jalustan takarivi: virtapiuha, USB-B, audio sisään/ulos, USB-A

Näyttönä kelvollinen

Jalustan eturivi vasemmalta: kaiuttimien äänenvoimakkuuden säätö, kuulokeliitäntä, hubi/telakka/kortinlukijayhdistelmän virtanappi, mikrofoni ja kolme USB-porttia

Pelkkänä näyttönä ViewDock pärjää vallan mainiosti. Liitäntätavoista käytettävissä ovat DVI-D sekä D-Sub, joita molempia varten paketissa toimitetaan tarvittavat johdot. Mikäli ViewDockin halajaa kakkosnäytöksi vaikkapa Intel-pohjaiselle iMacille, tarvitaan väliin vielä mini-DVI -> DVI-D -palikka.

Näytön omia asetuksia on hillitysti, mutta tarpeeksi

ViewDock pystyy parhaimmillaan 1680×1050 pikselin resoluutioon 60 Hz virkistystaajuudella, mutta 75 Hz virkistystaajuutta halajavan on tyydyttävä 1280×1024 pikselin maksimiresoluutioon. Lättänäytöissä tosin tällä virkistystaajuuserolla ei ole käytännön merkitystä. Kuva on laadultaan tarkka ja hyväkontrastinen, värimaailma rikkaan oloinen, ja esimerkiksi valmiiden OptiColor Mode -esiasetuksien (Standard, Text, Cinema, Game, Vivid, Portrait) myötä näytön suoltaman kuvan värimaailmaa voi kustomoida vieläkin paremmin omiin toimiin sopivaksi.

ViewDock iMacin kakkosnäyttönä

DVD-elokuvien katseluun, pelien pelaamiseen ja muuhun graafiseen toimintaan ViewDock soveltuu hyvin eritoten 5ms vasteaikansa ansiosta, mutta myös juurikin tuon kylläisen värimaailmansa myötä. Katselukulmien testailusta ViewDock suoriutui kohtalaisesti, mutta näytön kuva vaikuttaa himmeämmältä jo hieman aikaisemmassa vaiheessa kuin esimerkiksi iMacin näytön kuva, siinä vaiheessa siis kun katsoja vie päätään näytön vasemmalle tai oikealle puolelle.

Näyttökäytön kannalta ainoa selvä negatiivinen seikka ViewDockissa on hyvin rajallinen mahdollisuus asetella näyttö mieluisaan asentoon. Näyttöä kun voi vain tiltata samaan tapaan kuin uudempien iMacien näyttöosaa, mutta esimerkiksi korkeussuunnassa tai sivusuunnassa näyttö ei liiku.

iPod-telakka, hubi ja muistikortinlukija

5.5G iPod ViewDockiin telakoituna

ViewDockin mainoksia nähnyt on saattanut saada käsityksen, jonka mukaan telakoidun iPodin videoita voisi toistaa suoraan ViewDockin näytöllä, jopa niin ettei itse tietokone olisi samaan aikaan päällä. Tämä on kuitenkin harhakuvitelmaa, sillä ViewDockin iPod-telakka mahdollistaa käytännössä vain soittimen lataamisen, synkkauksen sekä biisien kuuntelun — videotoistoa varten tämä telakointiasema ei siis ole.

Biisejäkin on toisaalta turha yrittää kuunnella ViewDockin omilla surkuhupaisilla 2,5 watin kaiuttimilla ja 3 watin subwooferilla, eli suositeltavinta on iskeä joko kuulokkeet tai jotkin ulkoiset kaiuttimet sopivaan ViewDockista löytyvään reikään – joko etupaneelin kuulokereikään tai takapaneelin linjaulostuloliitäntään. Bonuksena ViewDockiin voi myös tuoda ääntä normaalin 3,5mm linjasisäänmenoliitännän kautta.

Neliporttisena USB-hubinakin ViewDock siis toimii, hubin ja tietokoneen välisen kytkennän varatessa toki tietokoneelta yhden USB-portin. ViewDockin päässä nuo kaikki neljä USB-porttia ovat kuitenkin kytkennänkin jälkeen käytettävissä, sillä tietokoneen ja ViewDockin välinen USB-yhteys hoidetaan ViewDockin päässä USB-B -liitännän kautta.

Kahdeksaa erilaista muistikorttilajia lukeva muistikortinlukija toimi moitteetta, joskin SD-kortille tarkoitettu aukko vaikutti jopa ahtaalta muiden kortinlukijoiden vastaavaan reikään verrattuna. Pienen yrittämisen jälkeen kortti kuitenkin saatiin ujutettua perille saakka, ja kuvat ladattua suoraan koneelle.

Monipuolisen jalustan ikävänä seikkana on mainittava, että koko härpäke vaatii osakseen oman virtajohtonsa näytön virtajohdon lisäksi. Mikäli siis telakointiasemaa, USB-hubia, kortinlukijaa tai kaiuttimia haluaa käyttää, on toisellekin virtajohdolle löydyttävä paikka.

Yhteenveto

Jälleen kerran hyvä idea, jota ei ole kuitenkaan viety aivan täydellä ajatuksella loppuun saakka. Pelkkänä näyttönä ViewDock siis on toimiva ratkaisu, rajoitettua asettelumahdollisuutta lukuunottamatta, mutta monitoimisen jalustan ominaisuuksia ja toteutusta olisi kuitenkin voitu miettiä hieman pidemmälle. Kukaan kun tuskin tekee pöydän pinnan tasolla olevalla mikrofonilla mitään, saatika sitten suoraa kuraa puskevilla 2,5w kaiuttimila tai 3w subbarillakaan. iPod-telakka, USB-hubi ja kortinlukija sentään toimivat perustasolla kuten pitääkin, mutta mukava lisä olisi ollut saada iPodin videokuvakin näkymään suoraan ViewDockin näytöltä.

Keskustele tästä artikkelista…

pojot ViewDock VX2245wm