MacBook Air on kauan odotettu tulokas Applelta. Kaksi vuotta sitten Intel-päivitysten myötä mallistosta katosi pienin kannettava malli, joka ennen Intel Core Duo -kantaa oli 12″ PowerBook. MacBook Pro:sta julkaistiin Intelin myötä vain kaksi kokoa ja pienikokoinen bisnesmalli jäi puuttumaan kokonaan. MacBookin musta malli julkaistiin houkuttelemaan enemmän yrityskäyttäjiä, mutta tämä ei tietysti monelle menevälle ja trenditietoiselle käyttäjälle riittänyt. Macmaa otti testiin tuoteperheen uuden tulokkaan.

Tärkeä ensivaikutelma

Airin ensituntuma on positiivinen. Laadukas ulkokuori antaa heti hyvän vaikutelman. Materiaalit ovat samoja kuin MacBook Pro -sarjassa. Ohut ja kevyehkö olemus tekevät siitä erinomaisen sylikumppanin niin kotikäytössä kuin matkalla. Taustavalaistu näppäimistö antaa hämärässä vielä elegantimman vaikutelman. Koneen julkaisun yhteydessä monelle oli pettymys se, että Apple teki Airin 13,3 tuuman näytöllä. Useimmat olisivat varmasti kaivanneet Sonyn Vaio-tyylisiä kannettavia, joissa näytöt ovat huomattavasti pienempiä. 13,3 tuumaa ei ole kuitenkaan liian iso, varsinkin kun kone on pistetty laihdutuskuurille muilta osin. 13,3 tuuman LED-taustavalaistu näyttö on miellyttävä silmälle ja 1280×800 resoluutio erittäin sopiva ainakin testaajan silmään. Tihrustella ei siis tarvitse.

Kaunista kritiikkiä

Kritisoitavaa kauniista kuorista huolimatta kuitenkin riittää. Suurin niistä kohdistuu akkuun. Airiin ei saa vaihdettua akkua itse, koska akku ei ole irroitettavissa. Virallisen vaihdon voi tehdä vain valtuutettu huoltoliike. Eli akkukäytäntö on sama kuin iPodeissa ja iPhonessa. Kone on suunniteltu matkalle mukaan otettavaksi, joten on hieman omituista, että akusta ei ole tehty käyttäjän vaihdettavaa. Vara-akku olisi varsin kätevä matkustettaessa. Toinen puute on optinen asema. On ymmärrettävää, että asema ei olisi mahtunut koneeseen, mutta vähintä mitä hintaan nähden olisi odottanut on, että ulkopuolinen, nyt erikseen myytävä Superdrive olisi tullut mukana.

Airista löytyy vain yksi USB-liitin, joka jättää tietysti ulkopuolelle Firewire-laitteiden käyttäjät. Näin Airia ei voi suositella vakavamieliselle videoeditoinnista kiinnostuneelle, ellei käytössä ole kovalevyllistä tai muistikortillista kameraa, joka puskee datan USB:n kautta. USB-jakajan liittäminen on elinehto, jos Airiin aikoo liittää useampia laitteita. Tosin tässä luokassa ei viitsisi paljoa lisälaitteita kytkeä: onhan Air kuitenkin langattoman ajan tuote. Tarvittaessa koneeseen saa liitettyä toisen näytön Mikro-DVI->DVI tai Mikro-DVI->VGA -adaptereiden avulla. Onneksi adapterit tulevat koneen mukana. Äänen ulostulo on täysin analoginen. Optista liittämismahdollisuutta ei ole, kuten Macbook Pro ja MacBook-koneissa.

Kaikki liittimet ovat yhden pienen luukun takana, joka on samalla sekä hyvä että huono asia. Luukku piilottaa kätevästi liittimet, jotta niihin ei ajaudu likaa koneen ollessa laukussa, työpöydällä tai sylissä. Miinuspuoli tulee luukun sisällä sijaitsevasta kuulokeliittimestä: sen ympäristö on hieman ahdas. Kaikki 3,5 mm plugit eivät mahdu liittimeen, joten kannattaa tarkastaa millainen liitin omista kuulokkeista tai äänipiuhasta löytyy.

Kahdella sormella

MacBook Air istutti myös ohjauslevyn uuteen aikakauteen. Päivitysten myötä sama Multi-Touch-ohjauslevy löytyy jo myös MacBook Pro -koneista. Multi-Touch mahdollistaa sormieleet tehtävien suorittamiseksi. Esimerkiksi iPhotoa käytettäessä kuvan suurennukset ja pienennykset onnistuvat kätevästi kahta sormea käyttämällä. Aiemmin kahden sormen käyttö ohjauslevyllä rajoittui vain ruudun rullaukseen ylös, alas tai sivuille. Toiminto löytyi alunperin jo yli 2 vuotta vanhoista iBook-koneista. Multi-Touch tuo lisäpotkua OS X:n käyttöön varsin runsaasti. Monet toiminnot, jotka aiemmin oli haettava asetusvalikosta tai liukusäädöstä ovat nyt käytettävissä kahdella sormella hyvin nopeasti. Multi-Touch ei ole vielä rantautunut perus-MacBook-koneisiin, mutta jonkin ajan päästä se tulee varmasti olemaan kaikkien kannettavien vakiovarustus.

Valinnan vapaus

MacBook Airia on saatavilla kahdella eri prosessorilla ja kahdella eri kovalevytekniikalla: normaalilla kovalevyllä ja SSD (Solid State Disk) -levyllä. SSD on tekniikka, joka toimii samalla tavalla kuin muistikortti. Mekaanisesti liikkuvia osia ei ole, vaan levy on vain yksi suuri muistikortti. SSD-tekniikasta on monia merkittäviä etuja. Lukunopeus on niistä päällimmäinen, vähäinen lämmöntuotto ja äänettömyys yhdistettynä vähäiseen virrankulutukseen tekevät siitä oivan kumppanin kannettavissa. Tulevaisuudessa SSD-levyt tulevat korvaamaan perinteiset kovalevyt. Vielä tällä hetkellä SSD on kuitenkin kallis ratkaisu. SSD-mallisesta MacBook Airista saa maksaa vielä tuhat euroa enemmän ja tallennustilaa saa vieläpä 16 gigatavua vähemmän. Vastapainoksi tosin saa varsin vikkelän kumppanin: latausajat ovat merkittävästi lyhyempiä kuin kovalevyllisessä mallissa. Macmaa testasi rinnakkain molempia malleja ja ero käynnistyksessä on huima. Sama pätee myös ohjelmien käynnistykseen. SSD-versio latautui käyttövalmiiksi noin 35 sekunnissa, kun kovalevyversio käynnistyi noin puolet hitaammin. Video käynnistystestistämme nähtävissä alla.

Airista on moneksi

Apple on jälleen luonut tuotteen, joka näyttää suuntaa. Suuntaa siitä, minne ultrakevyissä kannettavissa ollaan menossa. MacBook Airista ei ole pöytäköneen korvaajaksi, jos suoritettavat tehtävät ovat raskaammasta päästä. Sen sijaan se on hyvä jatke pöytäkoneelle tai järeämmälle kannettavalle. Air on selkeästi suunnattu yrityskäyttäjille, jotka tarvitsevat mahdollisimman siistin, yksinkertaisen ja kevyen koneen matkalle mukaan. MacBook Airin hintalappu pitää kotikäyttäjät loitolla. Reilusta 1600 eurosta lähelle 3000 euroa nousevat hinnat eivät houkuttele ostamaan MacBook Airia ihan mielijohteesta. Rahoille saa enemmän vastinetta tavallisesta MacBookista, josta löytyy optinen asema, vaihdettava akku ja kohtuullisen helppo muistin ja kovalevyn päivitettävyys. MacBook Air on kuitenkin tullut näyttämään mihin olemme menossa.

Mauri Hiltunen

Hyvää

• Koko ja paino
• Ulkonäkö

Huonoa

• Ei vaihdettavaa akkua
• Liittimet
• Hinta-hyötysuhde