Ensimmäisessä osassa keskityimme yksinkertaiseen asennukseen. Tässä osassa katsomme vähän lähemmin mihin VMwaresta oikein on ja ketä se hyödyttää.

Mikä VMware?

VMware aloitti toimintansa 10 vuotta sitten ja on sen jälkeen ollut markkinoiden luotettavimpiin kuuluva virtualisointijärjestelmien tuottaja. On selvää että tällaisella kokemuspohjalla on merkitystä uusien virtualisointituotteiden tuomisessa markkinoille. Ei niinkään, että OS X:lle myös virtualisointiohjelmia tuottavan Parallelsin taso olisi jotenkin huono - ei suinkaan, Parallels Desktop Macille on niinikään kelpo tuote ja ominaisuuksiltaan lähes tulkoon identtinen.

VMware Fusionia usein käsitellessä tulee unohtaneeksi, että ohjelman yksinomainen tarkoitus ei ole pelkästään Windowsin käyttö virtuaalisena Intel-pohjaisissa Maceissä. Fusion tukee peräti 60 eri käyttöjärjestelmää, joihin lukeutuvat mm. lukuisat Linux- ja FreeBSD -distribuutiot. Fusionilla voi ajaa myös ammattilaisten suosimaa SUN Microsystemsin Solaris-järjestelmää.

Harva käyttäjä kuitenkaan kokee tarpeelliseksi asentaa Windowsia kummempaa käyttöjärjestelmää. Yleensä se johtuu puhtaasta mielenkiinnosta toisiin järjestelmiin tai tarpeesta testata ohjelmoitua koodia eri alustoilla. Normaalin Mac-käyttäjän kannalta jopa Windows tuntuu turhalta asennukselta, mutta joskus tässä Windows-orjentoituneessa maailmassa tulee eteen tilanteita, jossa Windows tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Windows kahdella tavalla

Ensimmäisessä osiossa asensimme Windowsin puhtaalta pöydältä virtuaaliselle levylle. Tässä osiossa puolestaan käytämme valmista Boot Camp -asennusta VMware Fusionilla. Valmiiksi asennetun Windowsin käyttö on helppoa. Ohjelma löytää automaattisesti osion ja käynnistyksen voi tehdä suoraan samaan Windows-asennukseen, joka on jo viimeistelty Boot Camp -puolella. Itse koen tämän käytön paljon miellyttävämmäksi. Näin ei koneella tarvitse pitää kahta eri Windows-asennusta, jos haluaa käyttää virtuaalista tai ihan kokonaista aitoa Windowsia Boot Campillä. Eli yksi osio, joka aiemmin on määritelty Boot Campin avulla on virtuaalikäyttöjärjestelmän viemä koko tila.

Boot Camp -osiota käytettäessä VMware asentaa omat työkalunsa automaattisesti ensi käynnistyksen yhteydessä. Näiden ajurien asentamisen jälkeen käyttöjärjestelmä on käyttövalmis paitsi yhdeltä osin: Windows-tuoteaktivointi. Tämä koskee siis XP- ja Vista-versioita. Käynnistettäessä jo valmiiksi aktivoitu Windows Boot Camp -osiolta VMware Fusionissa luulee järjestelmä Windows-kokoonpanon muuttuneen niin paljon, että se vaatii uudelleenaktivoinnin.

Asensimme Windowsin normaalisti Boot Campillä, kaikki ajurit ja päivitykset ajettiin Windowsiin ja tuote aktivoitiin. Tämän jälkeen käynnistimme VMware Fusionin, joka pyysi aktivoimaan Windowsin uudelleen ja aktivointi onnistui. Myöhemmin kuitenkin palatessamme Boot Camp -boottaukseen, Windows halusi aktivoida järjestelmän jälleen kerran uusiksi. Näin teimme ja aktivointi onnstui jälleen. Tämän aktivointirumban jälkeen homma toimi niin kuin piti. Eli virtuaaliversio ja aito Boot Camp -versio toimivat ilman aktivointiristiriitaisuuksia sulassa sovussa, miten sitä ikinä käytimmekin. Jos aktivointikertoja on omassa Windows-lisenssissä jäljellä, ei tämä ole ongelma, mutta jos aktivointikerrat ovat täynnä, joutuu ottamaan ylimääräisen puhelun Microsoftin tuoteaktivointiin.

Käytännön kokemuksia

Käynnistäminen Boot Camp -osioon tuntuu hivenen hitaammalta kuin täysin virtuaaliselle levylle asennettuna. Itse käytössä ei huomaa kuitenkaan eroa. Ensimmäinen puute, jonka Boot Camp -osiota käyttäessä huomaa ovat Snapshot-toiminnot. Ne eivät ole käytettävissä. Snapshot-toiminnoilla virtuaaliset, itsenäiset asennukset saadaan palaamaan aikaisempaan tilaan käden käänteessä. Snapshot-toimintojen poistaminen käytöstä Boot Camp -osion kanssa on luontevaa, koska tässä kohtaa käytetään ihan aitoa Windows-asennusta ja sen täytyy olla käytettävissä myös käynnistettäessä Windowsiin Boot Campillä.

Kaikki muut toiminnot kuitenkin löytyvät ja yksi mukavimmista toiminnoista on Unity-moodi, jossa ohjelmat saadaan avattua itsenäisinä ikkunoina OS X:ään ilman Windowsin työpöydän ilmestymistä. Tämä ominaisuus saa kerralla unohtamaan Windowsin käytön, vaikka Macin työpöydällä loistaakin omassa ikkunassaan esim. Internet Explorer. VMwaresta löytääkin heti hyödyllisiä ominaisuuksia esim. web-kehitystyöhön, jossa selainyhteensopivuus on tärkeää.

Asetuksia VMware Fusionista löytyy useita. Oletusasetuksiin ei monissa tapauksissa ole välttämätöntä koskea, mutta säätöhaluiselle vaihtoehtoja löytyy. Asetukset ovat lähinnä järjestelmäasetuksia, joilla virtuaalista konetta voi muokata haluamakseen: mitä laitteita kytketään ja mitä ei -tyylisiä ratkaisuja.

Tiedostojen vaihto on Fusionilla kätevää. Pääosin se toimii drag & drop -periaatteella, mutta myös hakemistojen jakaminen kahden käyttöjärjestelmän välillä on mahdollista. Tästä ominaisuudesta ainakaan allekirjoittanut ei ole paljoa löytänyt hyötyä raahaamisen toimiessa erittäin kätevästi.

Miksi lähteä tälle tielle?

VMware Fusion on parhaimmillaan juuri sellaisena millaiseksi käyttäjä sen itse muovaa. Käyttötarkoituksia on monia ja monissa yrityksissä niistä päällimmäisimpänä on varmasti pyrkimys ajaa ohjelmia, joita ei ole käännetty OS X:lle. Toinen merkittävä tekijä on ohjelmistokehitys. Virtualisointi lähti liikkeelle serverimaailmasta, jossa kuluja on saatu alaspäin juuri virtualisointituotteilla. Kustannusten aleneminen on ratkaiseva tekijä myös työpöytäympäristössä. On helpompaa ajaa montaa eri käyttöjärjestelmää yhden tehokkaan työaseman alla kuin hankkia erillisiä, erilaisia kokoonpanoja testikäyttöä varten.

Kotikäyttäjiä varmasti houkuttaa esim. pelikäyttö, mutta totuuden nimissä täytyy todeta, että vaikka 3D-tuki ohjelmasta löytyykin, ei se tue kovinkaan montaa peliä ja pelikokemuskin poikkeaa aidosta Windows-koneesta. Parhaimmillaan VMware on nimenomaan sellaisten ohjelmien kanssa, joissa ei käytetä kolmiulotteista grafiikkaa. 3D-tuki onkin merkattu asetuksissa “experimental”-luonteiseksi. Direct X 9.0c on tuettu, mutta rajoittein. 3D-kiihtytys toimii myös ainostaan Windows XP Service Pack 2:n kanssa. Jos Macillä haluaa Windows-pelejä pelata, kannattaa keskittyä pelaamaan niitä Boot Campin kautta. Jos puolestaan olet takinkäännöksen tehnyt PC-käyttäjä ja nurkissa pyörii lukuisia Windows-ohjelmistoja joita haluat käyttää vielä uudenkarhean Maccisi kanssa, silloin VMware on tie tähtiin.

Mauri Hiltunen

VMware Fusion 1.1
Valmistaja: VMware

Hinta: 59,19e

VMware Fusion osa 1: Aloittelija asentamassa