Macmaa päätti testata suositun virtualisointisoftan VMware Fusionin version 1.1. Testikokemusten ensimmäisessä osassa kerrotaan, mitä ohjelmaa asentaessa pitää tehdä ja tietää, ja taittuuko VMwaren ja Windowsin asentaminen Cupertinon-koneeseen vaivatta? Testin myöhemmin ilmestyvässä toisessa osassa käydään läpi pidempiaikaisia kokemuksia virtualisointisoftan käyttämisestä Windowsin ajamiseen.

Kuinka temppu tehdään?

Heti alkuun on hyvä tuoda esiin, ettei allekirjoittaneella ole aiempaa kokemusta virtualisointiohjelmien käytöstä. Ainoa vähääkään vastaavanlainen kokemus olisi Amiga-emulaattorin käyttäminen Windows-koneessa. Tämä rohkaiskoon kaikkia aloittelijoitakin kokeilemaan, mikäli tarvetta Windowsin ajamiseen Macissä on. VMware Fusionia voi kokeilla lataamalla 30 päivän käyttöversion VMwaren sivuilta. Mikäli softa vakuuttaa, voi lisenssikoodit ostaa suoraan verkosta. Mutta edetään askel askeleelta.

VMware Fusionin asennettuasi valitse Virtual Machine Library -ikkunasta new (tai file -> new). Itse suosin asennusta helpottavaa assistenttia, joka kertoo jokaisesta vaiheesta olennaiset asiat. Introduction-kohdasta paina continue ja etene valitsemaan haluamasi käyttöjärjestelmä operating system -paneelista. Itse asensin koneelle Windows XP:n. Valitse virtuaali-Windowsille haluamasi nimi ja klikkaa save as.

Virtuaali-Windows on käytännössä koneesi kovalevyllä oleva kansio, josta käsin kaikki pyörii. Oletuksena tämä kansio asennetaan käyttäjähakemistoon kansioon /documents/virtual machines. Kansion voi tarvittaessa vaihtaakin, mutta mielestäni tuo on sille hyvin luonnollinenkin paikka. Tämän jälkeen sinun tulee määrittää virtuaalisen koneen kovalevyn maksimikoko. Puhumme siis käytännössä tuosta edellä mainitusta kansiosta. Tämä koko voi olla esimerkiksi 40 gigatavua, kuten itselläni, mikäli Windowsiin ei ole tarkoitus asentaa tuhottomasti erilaisia suuria hyötyohjelmia, vaan Windowsilla pyritään lähinnä paikkaamaan muutamia Macin jättämiä aukkoja koneistamisessasi. Joita ei ole paljon. Mikäli haluat, voit advanced disc options -kohdasta säätää virtuaalikovalevyn asetuksia vielä enemmänkin, mutta näillä säädöilläkin jo pärjää.

Olemme windows easy install -paneelissa, jossa kannattaa valita use easy install. Näin kone ei kysele liikoja, vaan suorittaa olennaiset pienillä antamillasi tiedonjyväsillä. Kerro nimesi, anna haluamasi salasana ja Windowsin product key -numerosarja, jonka löydät esimerkiksi XP:ssä tarrasta, joka tuli käyttöjärjestelmälevysi mukana ja on saattanut olla liimattuna Windows-koneesi kylkeen. Antamaasi nimeä käytetään Windowsissa, kun esimerkiksi asennat ohjelmia. Kyseessä ei siis ole Windowsin käyttäjätunnus. Salasana tulee olemaan Windowsin administrator-tilin salasana, joten sen keksimiseen kannattaa tuhlata aikaa.

Mikäli haluat, että voit helposti siirtää tiedostoja Mac OS X:n ja Windowsin välillä, valitse kohta make your home folder accessible to the virtual machine. Näin asennusassistentti konfiguroi Macin kotikansiosi jaetuksi kansioksi. Voit vielä päättää haluatko, että Windows saa vain lukea tiedostoja tai sekä lukea että kirjoittaa.

Ollaankin jo loppusuoralla, eikä asennus ole aiheuttanut tämän enempää tuskaa. Finish-paneelissa toimitaan seuraavasti: valitse vaihtoehto start virtual machine and install operating system now. Jos asennat itseni tavoin Windowsin asennuslevyltä, laita levy DVD-asemaan ja valitse use operating system installation disc. Mikäli käytät asentamisessa disc image -tiedostoa, valitse use operating system installation disc image file ja etsi oikea tiedosto koneeltasi. Klikkaa finish ja VMware Fusion aloittaa Windowsin asennuksen, joka kestää koneesta riippuen 20-40 minuuttiin. Itselläni varsinainen asennus taisi kestää puolisen tuntia, mutta Windowsin säätäminen käyttökuntoon veikin sitten enemmän aikaa. Windowsin aktivoimisen ja rekisteröimisen jälkeen onkin aika aloittaa päivitysrumba.

Voi päivitysten päivitys

Vaikka VMwaren ja sen kylkeen tulevan Windowsin asennus on helppoa kuin heinän teko ja vie vain vähän aikaa, uppoaa ennemmän tarmoa kaikkeen muuhun Windowsin mukanaan tuomaan askarteluun. Asensin koneelle Windows XP Home Editionin vuodelta 2002, joten arvata saattaa, että Windows Update ei armoa antanut. Neljän megan nettiyhteydelläkin imettynä parin sadan päivityspaketin asentaminen uudelleenkäynnistyksiin vei jopa 2-3 tuntia. Aiemmin olen kuullut, että VMware vaatisi XP:stä Service Pack 2:lla varustetun version, mutta ainakin itselläni XP SP1 asentui ongelmitta. Päivittäminen SP2:een tapahtui sitten normaalisti Windows Updaten kautta.

Kun ollaan tekemisissä Microsoftin tuotteiden kanssa on parempi turvata selustansa ja huolehtia turvallisuuskysymyksistä. Niinpä virtuaalikoneeseen pitääkin asentaa palomuuri- ja virustorjuntaohjelmat kuten muutoinkin Windowsissa. Macin palomuuri ja käyttöjärjestelmä eivät sinua enää pelasta. Itse suosin ilmaisia ja yksinkertaisia ohjelmia, kuten AVG Antivirus ja Sygate Personal Firewall.

Miltä se tuntuu?

Lyhyehkön käyttökokemuksen jälkeen on sanottava, että Windows pyörii uskomattoman hienosti ja sulavasti käsi kädessä Leopardin kanssa. Käyttistä voi käyttää joko pitämällä Windows omassa ikkunassaan, jolloin esimerkiksi Macin dock voi olla koko ajan esillä ja käytössä ja exposélla voi siirtyä ikkunasta toiseen, tai ottamalla koko ruutu Windowsin käyttöön, jolloin oma äitisikään (tai eritoten hän) ei tiedä millä koneella ollaan. Täysruudusta pääsee takaisin nopsasti yhdistelmällä ctrl + cmd +s.

Monet saattavat pohtia, mikä on oikea vaihtoehto Windowsin ajamiseen Macissa, esimerkiksi Applen oma Boot Camp tai VMware Fusionin kaltainen virtualisointisofta. Valintaa saattaa helpottaa se, että VMware osaa hyödyntää Boot Campin luomaa Windows-osiota ja haluttaessa molempien rinnakkainen käyttäminen on mahdollista. Siinä missä Boot Campissa kone pitää buutata Windowsiin pääsyä varten, VMwarella olet microsoftailemassa ennen kuin ehdit dockia sanoa. Samoin usb 2.0 -portit ja esimerkiksi iSight-kamera toimivat normaalisti Windows-puolella. Usbien toiminta mahdollistaa tietysti vain Windowsille olevien usb-liitäntäisten laitteiden käyttämisen Macissäsi, mikä voi olla joillekin se ratkaiseva asia. Jos VMwaresta haluaa jotain huonoa sanoa, liittynee se auttamattomasti pelaamiseen. Softa kun tukee ainoastaan DirectX 9:ää, ei kymppiversiota.

Windowsin kanssa toimineet tietävät, että jossain vaiheessa tulee auttamattomasti eteen se hetki, jolloin käyttöjärjestelmä sekoaa ja vaatii toimenpiteitä. VMwaren kanssa tämäkin hetki on vain ohikiitävä hikikarpalo otsalla. Snapshot-toiminnolla Windows voidaan palauttaa yhdellä klikkauksella siihen hetkeen, jossa päätit järjestelmän tallentaa - ja tuolloinkin vain yhdellä klikkauksella. Sen helpompaa järjestelmän palauttamisesta ei tule.

Niko Antin

VMware Fusion 1.1
Valmistaja: VMware

Hinta: 59,19e

VMware Fusion osa 2: Virtualisointi toisesta näkökulmasta